Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
02.11.2010 - 23:30

 

Tämä on paha juttu. Jos olen ihan rehellinen, en haluaisi tuntea itseäni. Jos tuntisin, en pitäisi aktiivisesti yhteyttä enkä muistaisi merkkipäivänä. Kohdatessa kyllä suhtautuisin ystävällisen lämpimästi ja sympatiseeraisin, mutta…
 
Ymmärrän kyllä, että olen se ainut yksilö, jonka pohjamudat ovat minulle yhtä tuttuja kuin vuorenhuiputkin. Muistahan tuntee vain sen, minkä he haluavat sinun tuntevan tai sen, mikä sattuman oikusta paljastuu. Tähän liittyy se ilmiö, että mitä pitempään jonkun kanssa on tekemisissä, sitä enemmän kertyy näitä sattuman oikkuja. Julkisivut rakoilevat, vahvuuden takaa pilkistää heikkous.
 
Kuitenkin jotkut tuntemani ihmiset ovat edelleen, kaikesta huolimatta ihania, kiinnostavia, rakkaita. Kunpa voisin olla heille samoin, mutta epäilenpä. Osaan olla mukava ja ehkä jonkun mielestä viehättäväkin, mutta nykyään en vain jaksa. Takki on tyhjä, ylämäki jyrkkä. Niinpä olen enimmäkseen lakannut olemasta.
 
Joka päivä teen sitä mikä on pakko, en sitä mitä voisin tehdä. Jätän mahdollisuudet käyttämättä, en tartu mihinkään. Ärsyynnyn pienistä enkä välitä mistään. Pöh. Juuri tällaista tyyppiä en halua tuntea. Remonttienergian rippeet täytynee suunnata nyt peilikuvan esittämään ihmistunkioon. Mistähän aloittaisi?

 

 

 

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Puolivälin krouvi ohitettu, Eteenpäin! Ylöspäin! Lämpimästi! Varo näppejä...

Sormenjälki
Huimien ja laimeiden seikkailujen jälkeen olen päätynyt kulttuuriteollisuuteen keskijohdon tuulisille tanhuville. Aikaisempaan elämään sisältyy opintoja matkailu- ja taideteollisuusaloilta sekä työkohelluksia panimo- ja taideteollisuudessa, tukku- ja vähittäiskaupassa, logistiikassa, kulttuurihallinnossa ja erilaisissa projektitöissä. Vakiintuneen keskiluokkaisen ulkokuoren alla vaanii parantumaton romantikko ja suuri lapsi.
Tuherruksia
Blogham Cityn kaduilta
Taiteeni perusta
"Korkeahkon taiteen puolella korostetaan omaperäisyyttä, vaikka sellaiseen ei ole mitään aihetta. Konseptin kehittäjä ja soveltaja ovat suuruuksia ja aito omaperäisyys johtaa köyhyyteen ja lääkehoitoon." (Kemppinen)