Kuulimme ikävän uutisen 15.11., Anki poistui joukostamme.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muistot tulvahtivat mieleen, kohtasimme kerran. Siinä kävi niin, että minä myin Ankille tietokoneen. Olin jättänyt vanhan läppärini myyntiin erääseen Rööperissä sijaitsevaan tietsikkaputiikkiin. Käydessäni siellä Anki putkahti sisään ja alkoi kysellä myyjältä ikkunassa olevasta koneestani. Myyjä ohjasi Ankin puoleeni ja sanoi että ”sun vehje, kehu itte”. Juttelimme tovin, kyselin tarpeesta, johon kone tulisi ja Anki kertoi matkustavansa säännöllisesti junalla ja halusi käyttää junamatkaa kirjoittamiseen.

Kerroin koneeni olevan vanha ja hidas, mutta toimivan kyllä kannettavana kirjoituskoneena. Pienen pohdinnan jälkeen kaupat syntyivät – mielestäni hyvin kohtuulliseen hintaan - ja lähdimme eri suuntiin. Seuraavana päivänä liikkeestä soitettiin, että kauppa täytyi purkaa. Sovin tapaamisajan ja saavuin paikalle liikkeeseen, jossa Anki jo odottikin. Kerroin totta kai purkavani kaupan, mutta kyselin oliko koneessa jotain vikaa?

Vaivautuneena Anki kertoi, että lapset olivat pakottaneet palauttamaan koneen: ”Mutsi on taas mennyt ostamaan jotain tyhmää”. Nauroimme koko jutulle, vaihdoimme rahoja ja kamoja ja heitimme hyvästit. Vanhan hipin ja varttuneen punkkarin kohtaamisesta jäi hyvin lämmin olo.

Hyvästi Anki!