Johtajaa ei ole ilman johdettavia. Se, ovatko nämä johdettavat alaisia, onkin sitten eri juttu. Johtaa voi monella eri tavalla ja johdettava organisaatio määrittelee tarvittavan johtajuuden. Tietysti johdettavat asettavat myös omat reunaehtonsa. Joukkoa miesrangaistusvankeja johdetaan hieman eri tavalla kuin vaikkapa ryhmää rippikoulunuoria tai parvea ikääntyneitä naispuolisia kansalaisia.

Sotilasorganisaatioissa johtajuus perustuu organisaation antamaan käskyyn ja tarkkaan hierarkiaan. Näin siksi, että johtajat erityisesti organisaation alemmilla tasoilla ovat kulutustavaraa ja oltava nopeasti ja helposti korvattavissa. Niinpä systeemi automaattisesti korvaa rivistä poistuvan johtajan hierarkiassa seuraavalla ainakin siihen asti, että ylempi organisaatio toimittaa paikalle korvaajan.

Poliittisissa järjestelmissä johtajuus on monimutkaisempi asia: erityisesti monissa demokratian muodoissa johtajuutta hajautetaan, sektoroidaan, karsastetaan ja jopa piilotellaan. Johtajuus hankitaan niissäkin, ei niinkään vaalikannatuksen avulla vaan monisyisen poliittisen kädenväännön ja kaupanteon kautta. Vaaleissa saavutettu menestys tavallaan vain antaa vallan jo olemassa olevalle johtajuudelle.

Kansakuntien johtaminen on sitten jo taidetta. Meilläkin on kotoisia esimerkkejä siitä, kuinka lahjakkaat ja pätevät ihmiset eivät menesty symbolisen johtajan roolissa, jollainen esimerkiksi presidentti instituutiona on. Tuore johtaja Washingtonissa tuntuu kyllä täyttävän symboliroolin runsain mitoin.

Asiantuntijaorganisaation johtaminen se vasta temppu onkin. Itseään viisaampia ja tietäväisempiä ihmisiä pitäisi ohjailla ilman, että he sitä itse huomaavat. Vaatiakin pitäisi ainakin jonkinlaisten aikataulujen ja yhteisesti sovittujen pelisääntöjen noudattamista. Lopuksi saa kuunnella kaikkien haukkumiset ja kiitoksia hyvin harvoin. Tiedotusvälineille saa selitellä vain huonoja uutisia, koska hyvät uutiset eivät ole uutisia ollenkaan. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista, haastavaa ja käänteisesti palkitsevaa!

Meillä museomaailmassa realiteetit ovat sillä mallilla, että johtajien pääasiallinen tehtävä on henkilökunnan työkyvystä ja jaksamisesta huolehtiminen. Kurjistuvat taloudelliset resurssit erityisesti kunnallisissa museoissa asettavat sitoutuneen museoväen ankaraan testiin. Soihtu ei saa sammua, vaikka ovet kiinni pantaisiinkin ainakin määräajaksi.

Valokuvataiteen museo näyttää etsivän uutta johtajaa. En tunne instituutiota enkä sen henkilökuntaa, mutta haasteita uudella yrittäjällä varmasti riittää. Tulossa on tiettävästi useita muitakin huomattavia museoalan johtotehtäviä hakuun lähiaikoina. Askel eteen, rohkeat naiset ja miehet!