Eilen noin kello 21:10 puhelin soi, ja eristepuhallus urakoitsija ilmoitti ystävällisesti tulevansa aamulla klo 7:55 puhaltamaan yläpohjan eristyksen.  AArghh... Kiireinen aamu tiedossa. Ja niinhän se olikin, pölyä ja purua nenä ja keuhkot täynnä kaahasin puoli yksitoista kohti työmaata ja Tärkeää Palaveria. Olin lievästi sanoen ahdistuneessa mielentilassa kun kävimme kollegojen kanssa keskustelemaan kiperistä asioista. Tunteet olivat muillakin pinnassa, tosin eri syistä. Sain kuitenkin itsestäni henkisen niskalenkin, käyttäydyin melko asiallisesti ja palaveri päättyi katharsikseen. Paha olo kuitenkin jatkui, joten aloin siivota. (??!) Pikku hiljaa kollegojen hauska seura murti sisäisen jääni ja aloin muistuttaa elävää ihmistä. Tämä on aika raskasta. Olen kivi. Olen kivi.