Tahmaa, ei kulje, perä liiraa. Olo on kuin  Hekon Ladalla kelirikkotiellä. Alanko tituleerata itseäni Elekantiksi?? Hekko ei pitänyt siitä kulkimensa liikanimestä, haukkui meitä jannuja kateellisiksi.

Kesä on kynnyksellä mutta teho on poissa. Pönttötohtori sanoi, että stressitaso on erittäin korkealla. Höh, entäs sitten! Itsensä ylittämisellähän tässä on tähänkin asti pärjätty. Taitaa kuitenkin tulla reuna eteen, ettei vain nousisi tie pystyyn? Vielä ei tunnu kovin pahalta kuin ajoittain, mutta jarruja täytyy kai alkaa kopeloida. En vain oikein tiedä kuinka se käy päinsä...

Luontaisesti laiskana ihmisenä en ole haalinut mitään ylimääräistä hommaa, päin vastoin. Pyydettäessä olen kuitenkin aina valmis, koska tiedän etteivät toiset pyytäisi ellei olisi pakko. Paineita kannetaan yhdessä, mikä on hienoa. Mistä voisi vähentää? En tosiaan tiedä, en osaa nähdä, en uskalla katsoa.