..silloin vuosia sitten. Panin pieneen pussiin, pussin kaapin nurkkaan, kaapin ovi kiinni. Ei se suostunut olemaan vaiti, ei.

Yksin ajellessa tahtoi suusta purskahtaa säe, pari. Kun kaupallisradion soittolista iski kirveensä kultaan, oli kai pakko laulaa mukana. Laulu pyöri möykkynä rinnassa aiheuttaen sekaannusta ja kehnoa oloa. Rakkaille lapsilleni sain kyllä laulaa. Ainakin joitain lauluja.

Sitten tulivat Köyritulet. Kuuntelin, katselin, aloin ymmärtää. Ei se voi olla niin väärin että haluaisi laulaa. Vaikka vähän, vaikka vain joskus. Se on kuitenkin osa Minua enkä voi sitä kieltää enkä sulkea pois. Salaa laulaminen tuntuu naurettavalta, siis todella on naurettavaa.

Himmu pistää asian esille. Tämähän on elintärkeä juttu! Suut auki ja ääntä, pelotellaan paha pois!